Otsikkokin sen jo sanoo, ei ole tullut toviin ilmoteltua
kuulumisia. Ja kun sanon toviin, nolona totean, että viime postauksesta
vierähti krhm 3 kuukautta. Ja vielä ku itekseni päätin, että minä ainaki
kirjotan sitte säännöllisesti kuulumisia. Puolustelen nyt kuitenkin itseäni sillä,
että kun elämässä riittää näin paljon vauhtia, mitä omassani on ollut, ei siinä
ehdi istua alas naputtelemaan. Pitää antaa virran viedä ja nauttia vauhdin
tunteesta. Blogin kirjoittaminen on melko aikaa vievää puuhaa, ja kun joka ilta
on johonkin päin menossa, en ole kyennyt istumaan alas koneen äärelle ajatuksen
kanssa. Yritän ny viimein putkauttaa jossain määrin koherentin tekstinpätkän
ulos.
Muun muassa oma hellu on käyny
Muun muassa oma hellu on käyny
pariin otteeseen pitämässä mua kiireisenä.
Taustalla näkyy Bolognan kauniit punaiset katot.
Maaliskuun alussa pääsin viimein muuttamaan lopulliseen
asuntooni keskustan liepeille. Vaikka vieressä olevalta isolta tieltä tulee
melko paljon meteliä, en ole silti katunut päätöstäni hetkeäkään. Olen ollut
käytännössä melkein joka ilta ulkona kavereiden kanssa, joten on ollut
mahtavaa, kun ei ole tarvinnut miettiä miten pääsen kotiin; voin vaan nopeasti polkaista
pyörällä reilun kilometrin matkan ydinkeskustaan. Maaliskuun alkupuolella
Bolognassa oli vielä melko paljon sateita ja silloin oli tympeämpää fillaroida,
kun vaatteet olivat jatkuvasti kosteina. Nyt viimeiset pari kuukautta on saanut
nauttia enimmäkseen auringosta ja reilun +20 asteen lämmöstä – muutamia
ukkospäiviä lukuun ottamatta. Mutta omalla tavallaan nautin ukkospäivistäkin:
silloin kun täällä jyrisee ja salamoi, niin sitten kans jytisee. Neljännestä
kerroksesta on mahtava seurata, kuinka taivas repeää kerta toisensa jälkeen ja
ikkunapuut helisee.
Uusi himpe
Lupailin viime postauksessa kertoa opinnoistani täällä. Tässä
vaiheessa olen suorittanut jo melkein kaikki kurssini – enää on yhden raportin
palautus edessä. Rehellisyyden nimissä maalis-huhtikuun ajalta ei opintoihin
liittyen olisi ollut hirveästi sanottavaa; suurimman osan keväästä minulla
pyöri vain yksi kurssi, ja siitä oli luentoja vain kahdesti viikossa. Heti
tammikuun lopussa Bolognaan saavuttuani minulla oli yksi kauppatieteisiin
liittyvä kurssi, Business Models in Creative
Industries, mutta se toteutettiin hyvin intensiivisesti kolmen viikon
aikana. Vaikka kyseisen kurssin luennot olivat pitkiä ja luokkahuoneen
kuumuuden vuoksi myös hyvin puuduttavia, oli mahtavaa nähdä, kuinka
korkeatasoista koulutusta Bolognassa on mahdollista saada. Opettaja oikeasti
tiesi asioista, joista puhui ja häneltä löytyi valtavasti kokemusta luovalla
alalla työskentelystä.
Hienointa oli kuitenkin kurssilla tehty ryhmätyö. Meidän
piti esitellä jokin uusi ja mielenkiintoinen liiketoimintamalli luovilta
aloilta. Opettaja erikseen toivoi, että dramatisoisimme esitelmämme jotenkin.
Ja mehän dramatisoimme. Aiheeksi valikoitui Sofar Sounds -niminen järjestö,
joka järjestää konsertteja ihmisten olohuoneissa yleisölle, joka valikoidaan
hakemusten perusteella. Konserteissa ideana on, että kaikkien on keskityttävä
vain ja ainoastaan esitettävään musiikkiin: ei puhumista tai puhelimella
näpräämistä esitysten aikana. Esiintyjät ovat yleensä pieniä paikallisia
bändejä, jotka etsivät ponnahduslautaa uralleen. Erityistä on myös se, että
esitysten tulee olla akustisia. Yleisöön valitaan sellaisia ihmisiä, jotka
voivat tuoda näkyvyyttä esiintyville bändeille, esim. blogaajat kirjoittavat
keikkakokemuksistaan. Perinteisen PowerPointin väsäämisen lisäksi demonstroimme
Sofar-konsertin. Kerroimme aluksi konserttiin liittyvät säännöt, minkä jälkeen
kaksi ryhmästämme esittivät akustisesti kappaleen. Sofar-konseptiin kuuluu myös
se, että konsertin aikana yksi esiintyvän bändin originaalikappaleista
taltioidaan ja bändi saa kyseisen musiikkivideon oman markkinointinsa avuksi
palkkiona esiintymisestään. Mekin siis taltioimme oman musiikkiesityksemme.
Alla videonpätkä päivältä, jolloin vielä työstimme esitelmäämme.
Business Modelsin jälkeen ennen toukokuun alkua arkeani
rytmitti vain italian kielen alkeiskurssi. Olen edelleen täysi noviisi kielen
kanssa, mutta kurssista oli silti valtavasti hyötyä minulle. Selviän nyt
ainakin perustavanlaatuisimmista arjen haasteista italiaksi, kuten kaupassa
käynnistä, ravintolassa tilaamisesta ja typerän näköisenä nyökyttelystä
tilanteissa, joissa tuntemattomat tulevat selostamaan säästä tai sinisten
silmien ihmeellisyydestä. Muun muassa. Osaan myös tilata kantabaarissa drinkin,
jonka nimi on 7 sanaa pitkä ja sisältää sanan vuohi. Baarimikko oli viimeksi
minulle kovin ankara sen suhteen, että minun pitää kyetä ääntämään koko litania
virheettömästi. Haasteesta sisuuntuneena hoin kyseistä vuohivirkettä
viikkotolkulla unissanikin ja uhosin kavereilleni, että seuraavalla kerralla
baarimikolta tippuu jalat alta. Vaivannäkö kantoi hedelmää: baarimikko heitti
eilen yläfemmat liverrettyäni tilaukseni loppuun. I nailed it. (Ei, enkä ollut
yhtään säälittävä ja kytännyt päivätolkulla, milloin kyseinen likka on töissä.)
Kuvan drinksut eivät liity vuoheen.
Kuvan drinksut eivät liity vuoheen.
Mutta olivat hyviä silti.
Jottei nyt syntyisi mielikuvaa, että oikiasti osaanki
tätä kieltä niin kerrottakoon pienenä välikevennyksenä, että 90 % ajasta
dialogit paikallisten kanssa menee enemmän ku reisille. Niinku tänään. Ku
yritin korjata polkupyörääni, myös nimellä Elliraider tunnettu. Oon kohtalaisen
varma, että paikallisilla miehillä on joku salainen sisäsyntyinen tutka, joka
kertoo niille että hei, naapurin friidu on ny pulassa pyöränsä kanssa. Ja sitte
ne syöksyy sinne pelastaan mut. Paitsi, että niiden pelastusyritykset tyrehtyy
siihen, ku en ymmärrä, mitä ne puhuu mulle. Yritin korjata Elliraideriani
kahteen otteeseen ja molemmilla kerroilla joku herrasmies hyökkäs jostaki.
Ensimmäinen oli papparainen, joka ehti tiedustella lempeästi pyöräni tilannetta
ennen ku karkasin tuhatta ja sataa paikalta epävarmasti mökeltäen, että joo
hyvä tää on. Papalla nauratti. Illemmalla toinen herra yllätti mut väänteleämästä pyörän muttereita pihdeillä ja koki velvollisuudekseen hoitaa homman mun puolesta.
Kovasti hän yritti myös ettiä mulle oikeankokosta jakoavainta autostaan, mutta
kun ei löytyny, hän kehotti mua tulemaan ovensa taa seuraavana päivänä. Harmi
vain, etten ikinä päässyt ihan selvyyteen, että mikä kerros ja mikä ovi. Tämän
verran sisäistin hänen ohjeistuksestaan: ”Ymmärrätkö. Kinkku. Yksi, kaksi.
Kinkku.” Jep, selevää ku pässinliha. Tai kinkku.
Kuvassa myös tarinassa mainittu
italialainen kinkkulaji, speck.
Ja tässä mun pähee Elliraider, a.k.a. Pinkki pantteri.
Tähän kulminoituu mun sosiaalinen elämä.
Ilman tätä ois hukassa.
May I present, Gallery Purr.
Nyt varsinaisten kurssien päätyttyä minulla on enää
jäljellä yhden raportin kirjoittaminen; olen kevään aikana tehnyt italialaisten
opiskelijoiden kanssa tandemeita, eli toisin sanoen kahdenkeskisiä
kielivaihtoja, joissa nämä opiskelijat ovat opettaneet minulle italiaa ja minä
heille suomea. Tandemeista on ollut paljon apua oman kielitaidon kehittymisen
kannalta, ja olen niiden kautta päässyt lisäksi tutustumaan aivan huippuihin
tyyppeihin. Tandemeissa on mukavaa se, kuinka rentoja ne ovat. Olemme
oikeastikin opiskelleet kielioppia ja teemoittain eri sanoja, mutta opiskelu on
tapahtunut leppoisasti: milloin kahvikupposen, milloin aperitiivin tai
viinilasin äärellä. Näiden sessioiden pohjalta pitäisi siis jonkinlainen fiksun
kuuloinen ja koherentti raportinpoikanen rykästä. Vielä kun saisi aikaiseksi
tutkia olemattomia muistiinpanoja kaikkien juusto- ja viinitahrojen alta…
Tältä näytti yksi tandem-tapaaminen
Tältä näytti yksi tandem-tapaaminen
Josko tässä olisi nyt tältä erää päivitetty nokko
kuulumisia opintojen osalta. Noin niinku todisteena siitä, että olen minä ny
oikiastiki täälä tehny jotain muutaki ku viiniä lipittäny 4 kuukautta. Sen
ohella siis. Kotiinlähtö koittaa alle neljän viikon päästä. Ahdistus rinnassa
kasvaa jo. Mutta siitä ja kymmenistä kevään aikana tehdyistä reissuista lisää
kenties seuraavalla kerralla. A dopo!
Tässä pientä esimakua reissukuvista.
Tässä pientä esimakua reissukuvista.
Toscanan Montalcino.
Capri
Cinque Terre, Corniglia
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti