Little miss Popular who plays for the wine

Uskomatonta, että Bolognassa on vierähtänyt kohta jo 4 viikkoa. Edellisestä postauksestakin alkaa olla jo kolmatta viikkoa, sillä päivät ovat menneet vauhdilla. Niin paljon on tapahtunut, että kaiken selostamiseen menisi viikko. Mutta yritän tiivistää olennaisimmat asiat. (Tai sitten en.)

Viimeksi kirjoittaessani olin lähdössä Venetsiaan. Kävimme siellä päiväreissun kahden ranskalaisen tytön kanssa. Kaupunki oli sumuinen ja päivä hieman sateinen, mutta esikarnevaalit tekivät reissusta käymisen arvoisen. Venetsiassa olisi ollut seuraavalla viikolla varsinainen karnevaali, jolloin kaupunki olisi ollut todennäköisesti tupaten täynnä. Nytkin väkeä riitti, mutta vähemmän onneksi kuin olin pelännyt. Päivä meni kutakuinkin upeita karnevaaliasuja ihastellessa ja San Markuksen aukiolla käyskennellessä. Päivä oli todella harmaa, mutta onneksi missään vaiheessa ei alkanut sataa kunnolla, sillä kuulin jälkikäteen, että sateiden aikaan Venetsiassa pitäisi käyttää kumppareita; vesi saattaa nousta kaduilla melkein polviin asti. Toinen ranskalaistytöistä oli käynyt kaupungissa aiemminkin ja sanoi sen olevan todella paljon kauniimpi auringonpaisteella, joten ehkäpä ootan keväisempiä kelejä saapuvaksi ja vien hellun sinne pyörähtämään gondoliajelulla :)

Venetsian pukuloistoa 

Venetsian reissun jälkeen oli ratkaistava asuntokysymys. Kävin lauantaiaamuna ennen Venetsiaan lähtöä katsomassa yhtä asuntoa kaupungin eteläpuolella, joka oli todella kaunis, mutta vuokraemäntä tupakoi sisällä. Italiassa on käsittääkseni aika yleistä, että ihmiset polttavat sisällä, mutta tämä asunto oli kuitenkin ensimmäinen sitä laatua, joka tuli minulle vastaan. Ajattelin ensimmäisenä asuntoon astuessani, etten tule ottamaan sitä, mutta sanoin kuitenkin vuokraemännälle, että näen toisen paikan vielä sunnuntaina ja ilmoittelen sitten. Kävin sunnuntaina katsomassa toista asuntoa ja odotukset olivat kovat, sillä asunto näytti kuvissa kohtalaisen viihtyisältä ja kuvauksessa kerrottiin, että siellä on myös koira (ehdottomasti plussapuoli minulle, tarvitsen säännöllisesti karvaterapiaa). Asunto oli keskustasta pohjoiseen Bologninan alueella. Tunsin oloni hieman turvattomaksi siellä, vaikka oli sunnuntai ja päiväsaika, sillä kaduilla norkoili miehiä huutelemassa toisilleen ja juomassa, ja tunsin kaikkien silmät selässäni kävellessäni ohi. Asunto puolestaan oli vanhahko ja haisi omituiselle, ja koira oli todella arka, eikä halunnut tulla luo. En halunnut muuttaa paikkaan, jossa en voinut tuntea, että voisin rauhallisin mielin kävellä yöllä kotiin. Olotila oli lähes paniikinomainen, kun tajusin, ettei minulla ollut asuntoa ja aiemmin mainitsemastani Airbnb-huoneesta kaupungin keskustassa ei kuulunut mitään; olin ajatellut, että jos en löytäisi asuntoa, voisin helmikuun asustella siellä.

Kanadalaistyttö sen hetkisestä Airbnb-asunnostani ehdotti minulle, että lähtisin tuulettamaan päätä hänen kanssaan Couch Surfing -yhteisön tapaamiseen. Suostuin, sillä olin todellakin seuran ja mojiton tarpeessa. Matkalla tapaamiseen tupakkiasunnon nainen soitti minulle ja kysyi, mitä mieltä olin hänen asunnostaan. Kerroin suoraan, että hänen asuntonsa oli todella kaunis ja viihtyisä, mutta minulla on ongelma hänen tupakointinsa kanssa. Hän sanoi, että hänelle ei ole ongelma alkaa polttaa ulkona. Mietin kuumeisesti, mitä minun kannattaisi tehdä, sillä haju olisi kumminkin seinissä ja huonekaluissa, ja saan oikeastikin päänsäryn todella voimakkaista hajuista. Sanoin lopulta naiselle, että sopiiko, jos kokeilemme kuukauden, kuinka pärjään hajun kanssa. Hän suostui ja tsadaa, minulla yks kaks olikin paikka, mihin mennä helmikuuksi asumaan. Päätökseen vaikutti paljon se, että minulle tarkoitettu huone tuoksui raikkaalle, eli ilmeisesti siellä ei ole poltettu. 

En päässyt muuttamaan asuntoon kuitenkaan vielä heti helmikuun alusta, sillä edellinen asukki ei ollut lähdössä saman tien pois. Michael oli lupaillut aiemmin, että jos en heti helmikuun alusta löytäisi asuntoa, voisin majoittua hänen huoneeseensa viikoksi, sillä hän oli lähdössä Teneriffalle. Tarkistin siis häneltä onko ok, jos jäisin hänen asuntoonsa seuraavaan lauantaihin asti. Hän myöntyi ja maanantaiaamuna hänen lähdettyään kiikutin tavarani hänen huoneeseensa. Onnea ei kestänyt kuitenkaan muutamaa tuntia pidempään, sillä iltapäivällä hän laittoikin viestin kanadalaistytölle, että tuleekin takaisin ja käskisi minua siirtämään tavarani olohuoneeseen. Palattuaan hän oli vihainen kuin ampiainen: hänen lentonsa oli peruttu ja lopulta hän ei lähtenyt sitten ollenkaan. Päädyin siis hänen sohvalleen asustelemaan. Kävin tiistaina maksamassa takuuvuokran tupakoivalle vuokraemännälle ja hän sanoi, että pääsisinkin muuttamaan vasta sunnuntaina. Kysyin siis Michaelilta, että sopiiko jos olen vielä sittenkin sunnuntaihin asti lauantain sijaan. Näin hänen naamastaan, ettei hän ollut erityisen mielissään, mutta myöntyi kuitenkin. Syy selvisi myöhemmin, sillä hän toi tyttöystävänsä (josta meillä ei ollut mitään tietoa) viikonlopuksi kylään ja meidän piti kanadalaistytön kanssa lähteä jopa evakkoon, että he saivat nauttia keskenään romanttisen päivällisen.

Evakkoreissulla nautittu kahvi Wienin tapaan, eli caffè viennesse 

Pääsin lopulta siis muuttamaan 7.2. Muuttoa edeltävänä iltana vitsailin Michaelille, että tämä on nyt viimeinen iltani täällä, voit pitää juhlat. Hän vastasi pessimistiseen tapaansa: "Party is tomorrow". Hän oli satavarma, että jotain katastrofaalista ehtisi vielä tapahtua, koska minä. Kiusasin häntä vielä seuraavana päivänä, että vuokraemäntä ilmoittikin minun pääsevän asuntoon vasta kuukauden päästä. Michael tunnisti huonon valehtelijan, mutta viihdytti minua vielä sen verran, että karjaisi leppeään tapaansa "You can go to balcony!". Onneksi ei oikeasti tarvinnut muuttaa hänen parvekkeelleen, vaan olen nyt majaillut "smoking ladyn" kanssa puolitoista viikkoa. Ensimmäinen yö oli kamala, sillä sängyn patja oli yhtä ohut kuin Michaelin futon ja samaan aikaan sänky piti kamalaa meteliä joka kerta, kun käänsin kylkeä. Lisäksi täkki haisi tupakalle. Selvittyäni ensimmäisestä yöstäni olen kuitenkin ollut tyytyväinen valintaani. Selkä on alkanut tottua kovaan sänkyyn, peitto raikastui tuulettamalla ja asunto ei päiväsaikaan haise melkein yhtään, sillä vuokraemäntä pitää paljon terassin ovea auki husky-koiralleen. Asunto on todella kaunis ja minulla on oma parveke, josta avautuu upea näkymä San Mamolon vehreille kukkuloille. Ja koira 

Kuvia asunnosta. Ensimmäisessä näkymät parvekkeelta, 
jolle pääsee huoneestani suoraan. Vasemmalla olohuone.

Mun makkari.

Kylpyhuone, jonka jaan yhden tytön kanssa (joka ei ole koskaan kotona).

Oikealla terassi, johon pääsee olohuoneesta.

Asuntoasioiden ratkettua (ainakin tilapäisesti) olen pitänyt itseni kiireisenä ravaamalla erilaisissa illanistujaisissa. Couch surfing -tapahtumassa tutustuimme kanadalaistytön (hänen nimensä on Stef) kanssa muutamiin mukaviin tyyppeihin, joiden kanssa olemme käyneet paljon ulkona syömässä ja iltaa istumassa. Kävimme Stefin kanssa myös eräässä irkkupubissa Tandem-illassa, jossa oli siis tarkoitus puhua osan ajasta kielellä, jonka hallitsee hyvin (esim. englanti tai oma äidinkieli) sekä osan ajasta sillä kielellä, jota haluaa oppia. Tarkoituksena oli mennä oppimaan italiaa, mutta käytännössä näinhän ei tapahtunut. Ilta meni italialaisten kanssa jutustellessa englanniksi. Sekä pianon ääressä. Ensimmäisenä astuttuamme irkkupubiin sisään meille sanottiin, että jos joku osaa soittaa pianoa, pubin pitäjä tarjoaa ilmaista olutta. Sanoin osaavani soittaa, mutten kaljaa vastaan. I play for the wine. Diili tuli. Ilmaista viiniä vastaan soitin maailman epävireisimmällä pianolla Titanicin tunnaria chicagolaistytön ja lauman italalaismiehiä huolehtiessa kuorona lauluosastosta. Uskomatonta. Italiaanot ehotti, että hommaisin t-paidan, jossa lukee "I play for the wine". Pistetään vakavasti harkintaan.

Vaikka nykyinen asuntoni onkin viihtyisä sänkyä ja vienoa tupakinhajua lukuunottamatta, olen silti etsinyt toista majapaikkaa. Uskon tupakanhajun pahentuvan, kun säät lämpenevät ja samalla asuntokin alkaa lämmetä. Olen lisäksi varma, että vuokraemäntä edelleen tupakoi omassa huoneessaan, joka on huoneeni vieressä, sillä välillä käytävässä haisee todella vahvasti tupakka ja välillä ei yhtään. Syitä muuttoon on toki muitakin, ja ne ovat melkeinpä tupakanhajua isompia. Vuokraemäntä sanoi minulle silloin, kun kävin asuntoa katsomassa ensimmäisen kerran, ettei halua minun tuovan tänne yövieraita. Korkeintaan kerran, jos haluan poikakaverini tuoda käymään. Tämä on minulle aika iso kynnyskysymys, sillä hellun on tarkoitus vierailla kahteen otteeseen kevään aikana ja muitakin tulijoita olisi. Kolmas syy on bussiyhteydet. Asunto sijaitsee noin kolmen kilometrin päässä keskustasta, mikä on kohtuu vähän, mutta busseja menee 3-4 tunnissa, joten jos missaan ensimmäisen bussin, joudun seuraavaa odottamaan 15 minuuttia. Myöhästyminen tunneilta ja sovituista tapaamisista on siis taattu. Bussilinjoja on lisäksi vain yksi, joten joudun aina vaihtamaan bussia, jos haluan mennä jonnekin muualle kuin ydinkeskustaan. Toisin sanoen jos ensimmäinen bussi on myöhässä, en ehdi välttämättä seuraavaan. Olen jo kerran joutunut tukka putkella juoksemaan vaihtobussin perässä, kun se oli etuajassa ja ensimmäinen bussini oli myöhässä. Olisin valehtelematta voittanu Usain Boltinkin, kun niin lujaa viiletin bussin perään ja hakkaamaan sen ikkunoita. Yöaikaan puolestaan viimeinen bussi lähtee kotia päin jo 00.40, joten useampi kuin yksi illanistujainen on omalta osaltani päättynyt etuajassa. Yöbussi myös kiertää kauempaa kuin päiväbussi, joten kotimatka voi kestää turhauttavan kauan.

Otsikon Little Miss Popular ei suinkaan viittaa sosiaaliseen elämääni täällä (vaikka senkään osalta ei valittamista ole ollut), vaan pikemminkin asuntokuvioihin. Jouduin hämmentävään tilanteeseen, sillä minulla on kerrankin oikeasti valinnan varaa asuntojen suhteen. Tai no, toki aiemminkin olisi ollut, jos olisin kelpuuttanut minkä tahansa kuntoisen paikan. Kävin katsomassa viime viikolla yhtä asuntoa, joka oli todella upea, mutta 4 kilometrin päässä keskustasta. Bussit kulkisivat kuitenkin todella hyvin suoraan asunnon alapuolelta muutaman minuutin välein päiväsaikaan. Asunto oli 8. kerroksessa, joten näkymät parvekkeelta olivat myös kohdillaan. Asunnon esteettisyys todella viehätti minua ja ilmoitin jo vuokranantajalle ottavani sen, mutta sitten sain tarjouksen toisesta asunnosta aivan keskustan liepeiltä. Tältä asunnolta olisi noin kilometri matkaa yliopistolle ja kaksi kilometriä ydinkeskustaan. Bussit eivät kulje asunnon vierestä yhtä usein, mutta pyörällä noin lyhyen matkan taittaisi säällä kuin säällä. Tämäkin asunto oli viihtyisä, ei aivan ensimmäisen veroinen, mutta sänky oli kohtuu uusi ja iso, ja huoneessani olisi ilmastointi. Olen pähkännyt kohta jo viikon, mitä teen näiden kahden asunnon kanssa. Kanadalaisystäväni naureskeli minun olevan Little Miss Popular. Ei kai pitäisi valittaa positiivisista ongelmista.

Uusi koirakaveri Zeus 

Lähellä oleva asunto on kalliimpi, enkä voi tietää tarkalleen kuukausittaista vuokraa, sillä vesi, sähkö ja muut käyttökustannukset pitää maksaa kulutuksen mukaan. Lisäksi vuokranantaja sanoi, että minun pitäisi itse hankkia wifi, ja olen melko skeptinen sen onnistumisen suhteen. Asunnon viihtyvyys on minulle myös tärkeää ja lähempänä oleva asunto sijaitsee ison meluisan tien varressa. Siksi olin jo taipumassa kauempana olevaan asuntoon, mutta sitten aloin miettiä yöajan busseja. Yöllä busseja menisi kotia päin vain kerran tunnissa ja kotimatka kestäisi päiväbussin 20 minuutin sijaan 40 minuuttia, sillä bussi kiertää kauempaa. Lisäksi yöbussin pysäkille pitäisi kävellä aina kaupungin toiselle laidalle. Pyörällä taas toki pääsisi liikkumaan siihen aikaan, kun haluaisi, mutta esimerkiksi vesisateella ei huvita ajaa 4 kilometrin matkaa ensin keskustaan illanviettoon ja sitten yöllä vielä takaisin, varsinkaan muutaman drinkin jälkeen. Liikennekulttuuri täällä on aivan kaistapäinen ja pyörällä pitäisi liikkua autoliikenteen seassa. Kaukana olevan asunnon omistaja oli lisäksi hieman huolissaan omasta rauhastaan ja mietti aluksi muutaman päivän ajan haluaako vuokrata huonetta minulle niin pitkäksi aikaa kuin neljäksi kuukaudeksi; normaalisti hän vuokraa huonetta Airbnb:nä lyhyiksi ajoiksi. Hän lopulta totesi, että enköhän ole ihan passeli ihminen asunnon jakamista varten, mutten ole varma, kuinka hän suhtautuisi kaikkiin suomalaisiin vieraisiini. Kysyin hänen mielipidettään yövieraista ja hän totesi, että jos poikaystäväni haluaa viikoksi tulla käymään, se ei ole ongelma. En tohtinut kysyä useammasta vieraasta. Olen nyt siis taipunut lähempänä olevan asunnon puoleen, sillä tuleva kämppikseni siellä suhtautui yövieraisiin huomattavasti leppoisammin, eikä minun tarvitsisi murehtia liikkumista yöaikaan. Kämppäkaverini myös ilmoitti, että voi ottaa wifin omiin nimiinsä, jos luotan sen hankkimisen hänen haltuunsa. Huvittaa jo itselläkin, kuinka vaikealta elämä voi tuntua, vaikka asiat ovat loppujen lopuksi melko hyvällä mallilla 

Juttua on lähtenyt jo niin paljon, että jätän seuraavaan kertaan kertomukset reissusta Veronaan ja Garda-järvelle, miten kouluhommat ovat pyörähtäneet käyntiin ja kuinka viimein löysin pyörän. Alla prossima!